Kolmatta päivää kävellen aavikon halki
120-asteisella aavikolla
Latinot näytillä
Vain harrastus tarkka-ampujille sniputtaa alas
Valo maalaa varjot, Kaliforniassa
Hispaanoveri tavoittelemassa
amerikkalaista unelmaa
Vesi on kullanarvoista matkalla tällä
Odotus on ainoa matkalaukkuni
Jalkani tärisevät väsymyksestä
Ja sielu (täräjää taakse) jätettyjen ihmisten puolesta
Tiedän kyllä, että tää on tie ilman paluuta
Jos se on elämä, mikä mua oikein odottaa, mä kyllä jaksan sinne asti
Voi ihmeellinen neitsyt Maria
Vuoret pimeässä on aina vaarallisia
Sytytä valo tielleni tähdillä
sillä rajavartio on jäljilläni
Nimettömät haudat
Kaatuvat ruumiit
Se on harvat ja valitut jotka pääsevät perille
Ja moni joka lähtee (takaisin Meksikoon asuttuaan USA:ssa)
Me ei olla mitään tällä maaperällä
Jo niin monta enkeliä on kuollut, että Jumala suree
Kuusi vuotta, eläen reunalla
Täällä mua nimitetään paperittomaksi
Painan duunia 18 tuntia päivässä
Taistellen saadakseni tuotua perheeni yli (rajan)
Jopa rukoilen joka yö polvillani
että tämä uni amerikkalainen ei painajaiseen päättyisi
Voi ihmeellinen neitsyt Maria
Äitini on kuollut, enkä ole nähnyt vaimoani
Kaukaa rakastaminen on niin kovin vaikeaa
Ja täällä ne haluaa rakentaa muurin
Vangittuna ylös pohjoiseen
Ilma roikkuu raskaana
Viisumiton passi on matka suruun
Tahdon olla jotakin tällä maaperällä
Olen jo menettänyt niin paljon, etten enää pelkää pelkoakaan
Kymmenen vuotta on vierähtänyt
ja rakkaani ovat vihdoin kanssani
Kyynelten kera puhjenneet kukkaan
Lapseni ovat niin kutsuttua unelmoijapolvea
Tarkkaan katsottuna, emme ole niin kaukana
Toisellakin puolen rajaa
Oomme silti ihmisii
Jos emme heräjä
Jos emme pane toimeksi
on meillä kaikilla
Verta käsissämme