nurmikko kasteinen tarttuu sun tennareihin
puisto on tyhjä kun kerrot sun isästä kerrot myös äidistäsi
kuinka ne kohtasivat
Pyynikin harjulla
pilkottaa päivä ja postia kantaa jo mies
kuluneet haalarit
kahisten katsoo sua, katsot mua, katson sua
tuoksusi pyörryttää mut
puoleeni kumarrut
stop en rakastua saa
se tietää vain surua ja murheeksi käy
murheille stop
en rakastua saa se tietää vain surua
hiljentäkää
sydän hiljentäkää
olet niin upea, toivoin sut uniini
nyt olet totta ja
aamusta raukeat silmäsi katselee mua
henkeni salpautuu kun
puoleesi kumarrun
sydän hiljentäkää
kirkuvat lokit kun katuja putsataan
pyydät mun numeroa, mä käyntikortin saan
loittonee selkäsi
minä käyn miettimään
soita en koskaan
mä kohtalon vietäväks jään
en rakastua saa