Song of Myself [Finnish translation]

1. Pölyiseltä kirjahyllyltä

2. Kaikki se suuri sydänosa makaa hiljaa

Satakieli on yhä lukittuna häkkiin

Syvä henkäys, jonka vedin myrkyttää yhä keuhkojani

Vanha tammi suojelee minua synkkyydeltä

Otan aurinkoa sen kuolleilla jäätyneillä lehdillä

Nokoset sydämeni aavekaupungissa

Hän uneksii tarinahetkestä ja jokiaaveista

Merenneidoista, Whitmaneista ja kyydistä

Vauhkoista harlekiineista, valtavista leluista

Laulu minusta laulu tarpeeseen

Rohkean sinfonian

Säe itsestäni säe tarpeeseen

Puhdassydämisen, joka laulaa minua rauhaan

Kaikki se suuri sydänosa makaa hiljaa ja hitaasti kuolee

Kaikki se suuri sydänosa makaa hiljaa enkelin siivellä

Kaikki se suuri sydänosa makaa hiljaa

Hiljaisessa kärsimyksessä

Hymyilee kuin pelle kunnes näytös tulee päätökseensä

Mitä jää encoreen

On se sama kuolleen pojan laulu

Laulettuna hiljaisuudessa

Kaikki se suuri sydänosa makaa hiljaa ja hitaasti kuolee

Kaikki se suuri sydänosa makaa hiljaa enkelin siivellä

Keskiyölento Covingtonin metsään

Prinsessa ja pantteri vierelläni

Näiden alueiden vuoksi elän

Antaisin silti sen kaiken rakastaakseni sinua enemmän

Laulu minusta laulu tarpeeseen

rohkean sinfonian

Säe itsestäni säe tarpeeseen

Puhdassydämisen, joka laulaa minua rauhaan

Kaikki se suuri sydänosa makaa hiljaa ja hitaasti kuolevat

Kaikki se suuri sydänosa makaa hiljaa enkelin siivellä

Nyt kaikki se suuri sydänosa makaa hiljaa

Hiljaisessa kärsimyksessä

Hymyilee kuin pelle kunnes näytös tulee päätökseensä

Mitä jää encoreen

On se sama kuolleen pojan laulu

Laulettuna hiljaisuudessa

Kaikki se suuri sydänosa makaa hiljaa ja hitaasti kuolee

Kaikki se suuri sydänosa makaa hiljaa enkelin siivellä

3. Piano musta

Äänetön sinfonia

Ontto teos #1, 2, 3

Joskus taivas on piano musta

Piano musta puhdistavien vesien yllä

Lepäävät huilut, tylsyyden säkeistö

Ruostuvat avaimet ilman ovia

Joskus sisin on piano musta

Piano musta puhdistavien vesien yllä

Kaikki se suuri sydänosa makaa hiljaa ja hitaasti kuolee

Kaikki se suuri sydänosa makaa hiljaa enkelin siivellä

4. Rakkaus

Näen hitaan, yksinkertaisen nuorukaisen kiireisen kadun varrella,

Kerjäysastia tärisevässä kädessään.

Yrittäen hymyillä mutta tuntien ääretöntä kipua. Kukaan ei huomaa.

Minä huomaan, mutta kuljen ohi.

Vanha mies riisuutuu alasti ja suutelee mallinukkea ullakollaan.

On puolivaloisaa ja hän itkee.

Kun hän lopulta tulee hänen silmänsä ovat kuin vesiputous.

Näen hakatun koiran pistävän hajuisella kujalla. Se yrittää purra minua.

Kaikki ylpeys on kadonnut sen villeistä kuolaavista silmistä.

Olisipa minulla ylimääräinen jalka.

Äiti vierailee poikansa luona, hymyilee tälle kalterien lävitse.

Hän ei ole ikinä rakastanut poikaansa enemmän.

Ylipainoinen tyttö tulee kanssani hissiin.

Hienosti pukeutuneena, vihreä perhonen kaulallaan.

Kauhean makea hajuvesi kuurouttaa minut.

Hän menee yksin illalliselle.

Se saa hänet näyttämään entistä kauniimmalta.

Näen mallin kasvot tiiliseinässä.

Täydellinen posliinipatsas väkivaltaisen "kaupunki tapon" vieressä (1)

Kaupunki, joka palvoo lihaa.

Ensimmäinen asia, jonka ikinä kuulin oli vaeltava mies kertomassa tarinaansa

Se olit sinä, ruoho paljaiden jalkojeni alla

Leirinuotia sydänyöllä

Taivaan ja meren taivaallinen mustuus

Se olimme me

Vaeltamassa sateisilla teillä, haravoimassa kullattuja rantoja

Heräämässä uuteen ihmeiden galleriaan joka aamu

Kylpemässä paikoissa, joita kukaan ei ole ennen nähnyt

Haaksirikkoutuneena jollekin mattapintaiselle saarelle

Päällämme vain aallot - kauneuden hienoin puku

Kaiken kuolevaisuuden takana me olemme, keinumme luonnon henkäyksessä

Elämän alun alku-ilmassa

Näky, joka hiljentää taivaan

Haluan matkata sinne minne elämä matkaa,

Seuraten sen jatkuvaa johtoa

Missä ilma maistuu lumimusiikilta

Missä ruoho tuoksuu vastasyntyneeltä paratiisilta

Vastaan ei tulisi yhtäkään ihmistä, ei vierasta, ei tragediaa tai ihastusta (2)

Kylpisin aistmuksien maailmassa

Rakkaus, hyvyys ja yksinkertaisuus

(Toisaalta teknologian häiritsemänä ja vangitsemana)

Ajatus perheeni haudoista oli ainoa hetki

Kun tapasin kokea todellista rakkautta

Se rakkaus on edellään ääretön,

Enhän ikinä tule mieheksi, joka isäni on

Kuinka voit "vain olla itsesi",

Kun et tiedä kuka olet?

Älä sano enää "tiedän miltä sinusta tuntuu"

Kuinka kukaan voisi tietää miltä toisesta tuntuu?

Kuka minä olen tuomitsemaan pappia, kerjäläistä,

Huoraa, politiikkoa, väärintekijää?

Minä olen, sinä olet, jo kaikki heistä

Rakas lapsi, lopeta työnteko, mene leikkimään

Unohda jokainen sääntö

Unessa ei ole pelkoa

Onko tämän lumihiutaleen sisällä kylä?

Lapsi kysyi minulta (3)

Mikä on meidän kehtolaulumme väri?

En ole ikinä ollut niin lähellä totuutta kuin silloin kun

Kosketin sen hopeareunusta

Kuolema on voittaja missä tahansa sodassa

Ei ole mitään jaloa kuolla uskontonsa puolesta

Maansa puolesta

Aatteen puolesta, uskon puolesta

Toisen ihmisen puolesta, kyllä

Paperi on kuollutta ilman sanoja

Muste on joutilaana ilman runoa

Koko maailma kuollut ilman tarinoita

Ilman rakkautta ja aseistariisuvaa kauneutta

Varomaton realismi maksaa henkiä

Oletko ikinä nähnyt Herran hymyilevän?

Kaikki huolenpito maailmastako teki Kauniista surullisen miehen? (4)

Miksi yhä kannamme kidutuslaitetta kaulassamme?

Oi, kuinka mätä sinun esi-maailmanloppusi on

Kaikki te raamattu-mustat houkat, jotka elätte painajaismaalla

Näen kaikki nuo tyhjät kehdot ja ihmettelen

Muuttuuko ihminen ikinä

Minä myös haluan tulla kunnolliseksi mieslapseksi mutta olen vain

Savua ja peilejä

Silti antaneena kaiken, voinko olla arvoinen

Ja iäisesti säilyy muutos G:stä Em:ään