Päivät sulavat lyhyiksi jaksoiksi ja hetkiksi
En tunne enää itseäni, kaikki kiintopisteeni hukassa
Luulin näkeväni maailman sellaisena kuin se oikeasti on
Mutta sen tuleminen ahdistaa minua, ja kuitenkin
Luulin itseäni vahvemmaksi, aikamme kuluttamaksi
Haavani avautuvat hänen vuokseen, eikö minun tarvitse kiihtyä?
Tuuli puhaltaa itään, nauraen ja hellien
Keinun melkoisesti
Ja minä olen unissakävelijä
Unelmani muuttuu hiljaisuudeksi, ja vaellan ilman sitä
Epäluuloisen naisen epäilyt häviävät yöhön
Ja kaikki ratkesi
Elän vain ihanteista, rikkinäisistä sanoista
Yritän täydentyä rakkaudella ja vieraudella
Ja kun mies syleilee minua, en tunne itseäni enää pelkurimaiseksi
Entiset haasteet tuntuvat kaukaisilta, ja kuitenkin
Tiedän sen koettelemuksen saattavan tuhota lopullisesti
Kaipauksin höystetyn elämän toiveet
Mutta kun mies katsoo minuun, tunnen sydämeni taistelevan
Ilman häntä oleminen, se on hitaasti ilmaantuvaa kuolemaa
Tuuli puhaltaa itään, valtameri tuudittaa minua
Keinun lempeästi
Ja minä olen unissakävelijä
Unelmani muuttuu hiljaisuudeksi, ja vaellan ilman sitä
Erään epäluuloisen naisen epäilyt häviävät yöhön
Ja kaikki ratkesi
Elän vain ihanteista, rikkinäisistä sanoista
Yritän täydentyä rakkaudella ja vieraudella