Risaisissa kengissä käy joidenkin tie ,
miksi mä tiedä en.
Herramme joka taivaassa lie,
ehkä hän haluaa sen.
Herramme joka taivaassa vain,
nukkuu nyt unilainaa.
Ken risaisista kengistä välittää lain,
kun ikä ja väsymys painaa.
Ken välittää päivästä ja säästä,
ne kuluu vain pois.
Kansalainen, 100 v päästä,
sinua ei edes ois
Toinen silloin asustaa sun taloa,
sitä sinä et miellä.
Sinä et tunne päivää tai valoa,
pimeässä haudassa siellä.
Ken öiden kulkua seuraa vaan,
mulle se haileeta vain.
Kunhan kasvoni säilytää saan,
rakkaani tukassa ain.
Olen kumma olio häijy,
jolla ei kykyjä lain.
Kulman takana kuoleman väijy,
mut ottaa milloin vain.
Risasissa kengissä käy joidenkin tie
kunnes eloni loppuu illoin.
Saatana joka helvetissä lie,
nauraa rutosti silloin