[1. säkeistö]
Vajoan pinnan alle ja pelkään, ettei tällä kertaa ole pelastajaa
Tämä "kaikki tai ei mitään" välillä hulluuden partaalle minut ajaa
Tarvitsen jonkun panantuakseni, tarvitsen jonkun jota voisin tuntea
Jonkun vierelleni, jonkun jota voisin pitää sylissäni
Sitä on helppo sanoa, mutta se ole sellaista kuin kanssas sun1
Taisin kai pitää siitä, miten autoit puuduttamaan kaiken kivun
[Kertosäe]
Päivä vaihtuu hiljalleen iltahämärään
Etkä ole täällä auttamassa selviämään
Laskin suojaukseni alas ja sitten vedit maton jalkojeni alta
Aloin tavallaan tottua siihen, että olin joku, jota rakastit
[2. säkeistö]
Vajoan pinnan alle ja pelkään, ettei tällä kertaa ole pelastajaa
Tämä "kaikki tai ei mitään" ajoi nukkumaan yksinääni vaan
Nyt tarvitsen jonkun jonka voisin tuntea, jonkun parantuakseni
Tarvitsen jonkun vierelleni, läheisyyden näin tunteakseni
Sitä on helppo sanoa, mutta se ei ole sellaista kuin kanssas sun
Taisin kai pitää siitä, miten autoit minua pakenemaan
[Kertosäe]
Päivä vaihtuu hiljalleen iltahämärään
Etkä ole täällä auttamassa selviämään
Laskin suojaukseni alas ja sitten vedit maton jalkojeni alta
Aloin tavallaan tottua siihen, että olin joku, jota rakastit
[Bridge]
Tapaan välillä sulkea silmäni kun sattuu
Jään syliisi
Olen turvassa hengityksessäsi kunnes herään
[Kertosäe]
Nyt päivä vaihtuu hiljalleen iltahämärään
Etkä ole täällä auttamassa selviämään
Laskin suojaukseni alas ja sitten vedit maton jalkojeni alta
Aloin tavallaan tottua siihen, että olin joku, jota rakastit
Mutta nyt päivä vaihtuu hiljalleen iltahämärään
Etkä ole täällä auttamassa selviämään
Laskin suojaukseni alas ja sitten vedit maton jalkojeni alta
Aloin tavallaan tottua siihen, että olin joku, jota rakastit
Laskin suojaukseni alas ja sitten vedit maton jalkojeni alta
Aloin tavallaan tottua siihen, että olin joku, jota rakastit
1. Vähän kökkö riimi, mutta menköön.