Hän seisoi luona kallion niin tumman
Maalattuna, kalkittuna ja kylmänä
Hän veti viivan
Nykivällä käsivarrella
Yli taivaan reunan
Alas kuumimpaan syvyyteen
Hän seisoi jään sinisimmällä lakeudella
Maalattuna, kalkittuna ja kylmänä
Hän kaiversi merkkinsä, riimunsa
Nykivällä käsivarrella,
Kehän vesistöjen virtausten ympärille
Meripedot ja höyry silloin nousivat
Auringon tarina!
Auringon tarina!
Hän kohosi ylös taivaan ja avaruuden ylle
Maalattuna, kalkittuna ja lämpimänä
Kallion syvyyksistä nousi silloin liekki,
Hänen lonkastaan tulimyrsky
Auringon tarina!
Auringon tarina!
Hän kohosi ylös taivaan ja avaruuden ylle
Maalattuna, kalkittuna ja lämpimänä
Kallion syvyyksistä nousi silloin liekki,
Hänen lonkastaan tulimyrsky
Hänestä tuli valo liekin voimasta
Yksin avaruuden valtaistuimella
Kaikessa loistossaan
Hän kaiversi merkkinsä, riimunsa
Nykivällä käsivarrella
Kehän vesistöjen virtausten ympärille
Meripedot ja höyry silloin nousivat
Auringon tarina!
Auringon tarina!