Hän ei näyttänyt eroavan muista ollenkaan.
Vain tavallinen terve poika.
Hänen äitinsä teki aina parhaansa,
ja hän oli isänsä ylpeys ja ilo.
Hän oppi kävelemään ja puhumaan ajallaan,
mutta ei ikinä piitannut olla sylissä,
ja tasaisesti hän vajosi yksinäiseen kuoreensa.
Lapsena häntä pidettiin jokseenkin outona.
Hän oli enimmäkseen omissa oloissaan.
Hän haaveili omassa maailmassaan,
mutta hän oli muuten kunnossa kaikin puolin.
Hän on maanantaiaamun mielipuoli,
häiriintynyt ajoittain.
Eksynyt itseensä...
yksinäisessä kuoressaan.
Väliaikaisesti katatoninen.
Hullu silloin tällöin.
Milloin hän karkaa
yksinäisestä kuorestaan?
Hän ponnisteli selviytyäkseen päivästään.
Hän oli auttamattomasti jäljessä.
Hän purki itseään sivuille,
kirjoittaen tunteja kerrallaan.
Aikuisena hän oli vaaraksi itselleen,
enimmäkseen pelokas ja surullinen.
Hän ajelehti hulluudessa,
mutta hän oli muuten kunnossa kaikin puolin.
Hän on maanantaiaamun mielipuoli...
Hetkellinen maanikko,
jolla on tilapäisiä harhoja.
Koska hänet päästetään ulos
yksinäisestä kuorestaan?