Kuka kulki sipsutellen yli asfaltin?
Aina iltaisin, kevein askelin
Kuka iski tuolloin silmää lantein keinuvin?
Silkki-Saara
Kuka oli kaupungissa parhain perhonen?
Aina hymyillen, aina nauraen
Kulki tiellä lavealla silkki kahisten?
Silkki-Saara
Vastauksen siihen kaikki ties
Herra sekä tavallinen mies
Kukka kaupungin, kaikkein iloisin
Onhan tietenkin Silkki-Saara
Moni sua palavasti lienee toivonut
Omakseenkin mut olit nauranut
Silti on kuin huulesi ois hiukan vavissut
Silkki-Saara
Mitä lienee kätkenytkään ilme iloinen
Tiedä sitä en, aavistan vain sen
Että et kai astellutkaan päällä ruusujen
Silkki-Saara
Naurus oli kylmää, katkeraa
Tuskaa heijasti se polttavaa
Kuljit kuitenkin yli asfaltin
Kevein askelin, Silkki-Saara