Ihminen on heikko vainen
Erehtyyvi mies kuin nainen
Vei ulkokuori joskus harhaan
Voi salata se meiltä parhaan
Onnehen mä sentään luotin
Suloista kun naista vuotin
Kas kauneutta miehet kaipaa
Siks silmälasit kauhistaa
Niitä joskus tarvitsee
Niillä paljon peittelee
Niiden taakse surun sulkee
Ja yksin illoin ain tyynnä kulkee
Silti katson kernaimmin
Noihin silmiin kirkkaihin
Niiden kieltä paremmin taidan
Niistä varmemmin selvyyden saan