Severi Suhonen savotalla lyrics

No, ehtoota ehtoota, ja lupsakkoo illanköllykkätä teille kaikille siellä.

Ette taia muuten tietee, mitä varten minä tänne televisioon tulin. Kahtokee, se johtuu siitä, kun minä tulin tänne Helsinkiin sitä varten, että minä oisin ottanu ossoo tukkilaiskilipailuihin tuossa Vantaalla, mutta ei siellä Vantaalla mitään tukkilaiskilipailuita ookaan tällä kertaa. Se on vahinko se, minä kun oon melekeen valatakunnan mestarj' nuissa tukkilaiskilipailuasioissa. Peto ruttua repimään, hirvee syömään ja armoton nukkumaan.

Kahtokee, ei siellä Ala-Tölöviön puolella oikeestaan muunlaisia tukkilaiskilipailuita pysty järjestämään, ku siellä on vettä niin vähän, että just ja just piäsöö hätäräppee pontikkoo lantroomaan. Ja mehteeki on niin vähän kuulkee, että pennutki pitää turpeella piekseä, jos sattuisivat pahojaan tekemään.

Muuvannehan sieltä piti lähteä mehtee kahtelemaan. Se on muuten tuo puu semmonen kasvi, jotta sen huomoo muullonnin, kun jos se sattus piälle kuatumaan. Ja kasvaaki jotta huimaukseen taipuvaiset linnutkaan ei kesäsin kerkii muuta, kun pesseensä alemmas ja alemmas muuttelemaan eikä munimaan ollenkaan.

Entäs se, mikä puunkuoren sissään jääpi, niin se on sitten turkasen kovvoo ainetta. Alkoholiliikkeen herratki suap monta kertaa yläpiätään puistella ja ihmetellä "no mitähän koko petäjästä tulloo, ku tikkuviinastaki saa jo tukkihumalan."

Ilta se kulkoo, tukki se juoksoo,

Suma se ku seisoo, ja Severi se laulaa

Severi se onkin mestarjmies,

Senhän ne savotalla kaikki jo ties

Meiltähän nämä savottahommat käy.

Enhän minä oo noissa tukkilaiskilipailuissa paljon ennee kehannu käyä, ku tätä ikkee on ruvennu tulemaa melekeen yhtä paljon ku kauneuttaki. Mutta sillon uutena ollessa, niin sillon ei sitä päivää näes mennynnä, ettei tullunna hanttiin pistettyä. Olipahan sitten kysymys ventin pelluusta tai verorästilöehin maksusta.

Yhen kerran minä kuulkee hävisin tuolle Haukilammin Vihtorille, kyllähän työ, varmasti taiatta työki tuntee sen Vihtorin. Siinä on sitten mahottoman rumannäkönen mies. Kolome kertoo apinan kanssa nuamoo vaihtana ja aina kaupassa hävinny.

No, oltiin siihen aikaan tuolla hilikun mölökyn savotalla, ja Vihtor' huasto sitten minut kanssaan kilipasille, jotta kumpika on parempi sukeltamaan. No enhän minä millonkaan reilua kilipailua väistä, millon ei satu vilippi auttamaan. No mikäpäs siinä, lyötiin vetoa, että se voittaa, joka on pitempään sukelluksissa.

No minä loikkasin veteen ja olin veen alla viiskymmentäyheksän ja puoli minuuttia vaille tunnin. Ja no sitten, sitten hyppäs Vihtor' vetteen, ja minä kiireellä kello kourassa aikoo kahtomaan, ja kuulkee hävisinhän minä. Kun olj' kuluna kuus tuntia eikä Vihtor' vieläkään noussu pintaan, niin johan pit' tunnustaa, no parempihan mikä parempi.

Ilta se kulkoo, tukki se juoksoo,

Suma se ku seisoo, ja Severi se soittaa

Severi se... Köh köh

Senhän ne savotalla kaikki jo ties

Katohan, ku meinoo yskittee ihan kesken kaiken. Muuten tuota, enhän minä oo paljon ennee näissä töissäkään käyny, ollu rauhottunu tuon työnteon suhteen, mutta sillon uutena ollessa kuulkee, sillon tulj', sillon tulj' heiluttua siihen malliin, jotta kaverit rupes pelekeemään leipänsä puolesta. Ja sanovat, että jos Severi tuolla tavalla huiskaa, niin koko talaven työt tulloo tehtyä yhessä kukon luikauksessa ja joka ukko joutuu kevättalaveks kotpuoleen akkojensa marinoita kuuntelemmaan.

No oikeessahan ne kaverit tietyst olj', mutta minkäs minä mahon työinnolle. Hehtaarj'kaapalla kuulkee panin mehtee matalaks joka päivä, ja kun siihen sammaan ryssyyn vielä men muajussin heinälavottiin, niittylöitä, niin ne rupes haukkumaan, että tuo Severj' pittää panna toiseen liäniin tuhojaan tekemään. No eihän ne mestarit mitään kehannu reilua työntekijää poikkee panna, ei. Sanovat vuan, että kuulehan Sever', tästä lähtien et saa kuatoo muuta ku oksattomia puita.

No minä mänin seuraavana uamuna oksattomia puita ehtimään, ja kun tulin iltasella kämpälle takasin, niin kaverit virnuilemaan, että noh, montakos mottia se Sever' sai tehtyä niistä oksattomista? Minä sanon "kuulkee poijat, niistä pitemmistä, niistä tulj' kuuskymmentäseihtemän mottia, mutta niistä lyhemmistä ei saanu ku kolome, ku niissä pahulainen vieköön rupes kirves tylsymään."

No lähti mestarj' ihmeissään kahtomaan, että mitä olj' tehty, ja siellähän ne, siellähän ne olj' jo motit vetovalamiina valtatien varressa, kuuen kilometrin sähkötolopat ja seihtemän kivistä kilometripylyvästä.

Ilta se kulkoo, tukki se juoksoo,

Suma se ku seisoo, ja Severi se laulaa

Severi se onkin mestarjmies,

Senhän ne savotalla kaikki jo ties

Sillä tavallahan nämä savottahommat meiltä käyp. No terve sitten vaan ja näkemiin.