En totta vie usko, että lähdemme vielä sille matkalle,
Niitten valoisien, yhä kirkkaampien taivaitten yläpuolelle,
Turvaan, valon ulottumattomiin.
Hankala kuvitella meidät iäti vaeltaviksi sieluiksi,
Pyrkiviksi paratiisiin, jota ei näy sitäkään liiallisen valon vuoksi.
Kaivelemalla vanhoja muistoja epää ikuisuuden itseltään
Ruumis käpertyy vähitellen samoin kuin toivo hiipuu
Näkyy enää ajan jättämät jäljet, jotka vievät meitä lähemmäksi piilohautaamme.