Yö laskeutuu, painovoiman kanssa.
Maa kääntyy, järjestä
Ottaen ainoan ystäväni,
Hän lähtee usein, hänen nimensä on "Toivo".
En ole koskaan millainen haluan
Olen kaksipuolinen.
Ja en vaan voi peitellä
Että tavallaan tykkään siitä
Kun saan sinut itkemään
Koskan olen kiero, olen kiero, sisältäpäin.
Kauhut yön sulaa pois
Alla lämpimän hohdon selviytymisen päivän
Sitten siirrymme eteenpäin,
Minun varjoni kasvaa pitemmäksi pelkojeni myötä
Ja minun ystäväni vähentyvät samalla kuin yö lähenee
Kun aurinko kiipeilee ikkunalaudalle
Ja hopeareunus ratsastaa kukkuloilla
Minut tullaan pelastamaan koko päiväksi
Kunnes aurinko tekee kukkuloista sen haudan
En ole koskaan millainen haluan
Olen kaksipuolinen.
Ja en vaan voi peitellä
Että tavallaan tykkään siitä
Kun saan sinut itkemään
Koskan olen kiero, olen kiero, sisältäpäin.
En ole koskaan millainen haluan
Olen kaksipuolinen.
Ja en vaan voi peitellä
Että tavallaan tykkään siitä
Kun saan sinut itkemään
Koskan olen kiero, olen kiero, sisältäpäin.
Olen puoliautomaattinen,
Rukoukseni ovat skitsofreenisiä,
Mutta jatkan elämää, kyllä jatkan elämää, kyllä jatkan elämää
[x4]
Ajan myötä yö hälvenee,
Pöly on matalalla ja varjot palaa
Minä nousen ja seison maallani
Odotellen yön paluuta.
En ole koskaan millainen haluan
Olen kaksipuolinen.
Ja en vaan voi peitellä
Että tavallaan tykkään siitä
Kun saan sinut itkemään
Koskan olen kiero, olen kiero, sisältäpäin.
En ole koskaan millainen haluan
Olen kaksipuolinen.
Ja en vaan voi peitellä
Että tavallaan tykkään siitä
Kun saan sinut itkemään
Koskan olen kiero, olen kiero, mielessäni.