Kuin aurinko polttaen kasvoihin ja jättäen tuhkaa
kuin lumi sulaen auringon alla, voin luovuttaa
vuosien varrella luulin tietäväni kaiken, mutta nyt en
Kuin likainen vesi päälläni, en voi olla
sisälläni särkyneet sanat ovat korjausta vailla
aikoinaan annoin itsestäni kaiken, mutta nyt en
Tunnen etten osaa enää unohtaa sinua
piiloudun rukouksiin
joka kerta nauran ja itken
ajattelen ja valehtelen itselleni
Nyt en osaa enää unohtaa sinua
joka kerta kun palaan
aloittamaan elämääni ilman sinua
se tuntuu mahdottomalta
Kuin jäljet hiekkaan saavat sen pölyämään
pimeäkään ei pysty tätä tarinaa piilottamaan
joka hetkessä annoin itsestäni kaiken, mutta nyt en
Kuin lasi sirpaleina, sydämeeni sattuu
kuin paksu seisahtunut savu on rakkauteni
vuosien varrella luulin tietäväni kaiken, mutta nyt en
Tunnen etten osaa enää unohtaa sinua
piiloudun rukouksiin
joka kerta nauran ja itken
ajattelen ja valehtelen itselleni
Nyt en osaa enää unohtaa sinua
joka kerta kun palaan
aloittamaan elämääni ilman sinua
Annan tulla sen viimeisen ajatuksen
joka salpaa hengityksen
ja sattuu, kun sitä joutuu katsomaan
Tunnen etten osaa enää unohtaa sinua
piiloudun rukouksiin
joka kerta nauran ja itken
ajattelen ja valehtelen itselleni
Nyt en osaa enää unohtaa sinua
joka kerta kun palaan
aloittamaan elämääni ilman sinua
se tuntuu mahdottomalta
Tuntuu mahdottomalta
tuntuu mahdottomalta
tuntuu mahdottomalta