Jossain kaukana tähtiä taottiin
Kauniiseen lippuumme
Pieni työläinen maasta nyt katselee
Kuinka sieltä tippuu ne
Herrojen pihdeissä, sorvin ääressä
On ikuinen kaipuu
Nähdä kuinka johtajilta
Selkärangat taipuu
Syöt kaiken, syöt sen minkä toisilta saat
Sinisen taivaasi ja kynnetyt maat
Turha miestä on silloin tulla ojentamaan
Jos ei sillä oo ees selkärankaa
Olen valmis kaatumaan ja kuolemaan kai
Lipun alla, joka minut kehdossa nai
Mutta minkä puolesta ja kuka taas sai
Keriä oman elämäni lankaa
Keskustelupalstoilla lauotaan
Mitä sylki tuo suuhun
Siellä katkera kaipuu ihmisen
Vie apinaksi puuhun
Ja kun luolamies vihanpuuskassaan
Ryömii ulos kolostaan
Silloin järjen valo
Nauttii poissaolostaan
Järkeä ei aikoinaan kauhalla saatu
Puhetta piisaa kyllä, mut missä on sen laatu
Kaiken takana on kai ajatus pyhin:
Hyvinvointivaltio, jossa ei voida hyvin