Lentävät, lentävät satelliitit muurahaisten yllä,
Pikkuhiljaa sadut haalistuvat, ne muinaisemmat,
Mutta sateenkaari ikkunan toisella puolella
Vie takaisin lapsuuden kesään.
Palaavat, palaavat pääskyset hirmumyrskystä
Ja liikennevalojen toisella puolella sinä, joka ilmestyit hiljaa
Kuin perhonen käteni ylle
Odottamatta kun odotamme.
Miten voisin sanoa sinulle, että tämä lauluni
Kuuluu jo sinulle ja jättäydyn omaksesi,
Kuin joululahja,
Uteliaisuus siitä, ettei tiedä mitä se on?
Menet suoraan vatsaan kuin juonenkäänne
Selkääni pitkin valuu väristys
Sinulle, joka ehkä jonain päivänä olet yksinään minun,
Tai ehkä vain jo ohitse mennyt uni.
Palaavat, palaavat kuvitelmat, ne rohkeammat,
Katselemme toisiamme, mutta tajuamatta sitä, mikä oli
Muistutamme kipinää, joka ei vielä ole syttynyt,
Odottamatta kun odotamme.
Miten voisin sanoa sinulle, että tämä lauluni
Kuuluu jo sinulle ja kertoo minulle sinusta ja sinusta kanssani?
Miten voisin sanoa sinulle, että tämä lauluni
Kuuluu jo sinulle ja jättäydyn omaksesi,
Kuin vitsi karnevaaleissa,
Uteliaisuus ymmärtämättömyydestä...
Ota minut, osta minut timattisilla silmilläsi
Jotka nyt kipinöivät ja muulla ei ole merkitystä.
Tuo minulle hetkessä takaisin ikuisuus
Ja minusta tulee hetkessä oma ikuisuutesi.
Miten voisin sanoa sinulle, että tämä lauluni
Kuuluu jo sinulle ja kertoo minulle sinusta ja sinusta kanssani?
Miten voisin sanoa sinulle, että tämä lauluni
Kuuluu jo sinulle ja jättäydyn omaksesi,
Kuin joululahja,
Uteliaisuus siitä, että ei tiedä
mitä se on, mitä se on, mitä se on?