Tuli sattuma isälle ja äidille
Tuli Santeri maailmaan
Nosti kättä ja hihkasi kaikille:
Hei ystävät, terve vaan!
Sattuuhan sitä, mutta tottuuhan siihen
Kun on reipasta sorttia
Maantien on laita joskus pitkä ja kaita
Monta tiellä on porttia
Kymmenvuotisna sattui että kyllästyin
Äidin helmoissa roikkumaan
Ja kun tuttuihin naamoihin närkästyin
Läksin maantielle keikkumaan
Tuli sattuma vastaan joka käänteessä
Kun on luontoni rauhaton
Olin vuoroin ma pakkasessa, helteessä
Laivan kansikin tuttu on
Sattuuhan sitä, mutta tottuuhan siihen
Kun on reipasta sorttia
Maantien on laita joskus pitkä ja kaita
Monta tiellä on porttia
Tuli sattuma nätin tytön muodossa
Jonka pappa oli rikas niin
Appiukko ei huolinut Santtua
Minut maantielle maksettiin
Mulle neitoset lempeänsä tolkuttaa
Mutta Santtu se nauraa vaan
Sillä tyhjyys kun vatsassa kolkuttaa
Leipä silloin on parempaa
Sattuuhan sitä, mutta tottuuhan siihen
Kun on reipasta sorttia
Maantien on laita joskus pitkä ja kaita
Monta tiellä on porttia
Siksi maantiellä vaellan ja laulelen
Olen Sattuman Santtu vaan
Vanki en ole huolien, murheiden
Aina luotan mä sattumaan