Saara se on kaunis, mutta vain silloin kun hän itkee
Silloin kun hän näkee äitinsä juomalasinsa pohjalla
Näin kellonaikaan katsomatta tekee
Olen nähnyt monen monta sammunutta tulta Saaran silmissä
Ja huomispäivien pelko tarkoin piilotettuna hänen ääneensä
Miksi siis minä?
Hänet voi nähdä hymyilevän joksus siitä lähtien kun isänsä nukkuu
Tämä oli liiankin surullinen ja liiankin vahva, mutta siitä lähtien kun on kuollu
Saara tietää, että valkoisten kirsikkapuiden alla on
Pelkän elämisen egoistisen unelman toivo
Miksi siis minä?
Miksi siis minä?
Minulla oli helppo elämä, mutta musta ei ollut mihinkään
Sitten jaoin hänen tuskansa, tänä päivänä olen joku sentään
Saara, naisten kuningatar, kumarran hänen edessään
Sillä minä saan nähdä tänä aamuna enkelin keittiössäni
Saara se on kaunis, mutta vain silloin kun hän on nakuna
Vartalo jännittyneenä suurista eleistä, sormeni kiinni sen kaulassa
Saara, naisten kuningatar, kumarran hänen edessään
Sillä minä saan nähdä tänä aamuna enkelin...
Enkelin