Yhä sukuasi etsit.
Noin neulaa käyttäen listit.
Oikean, väärän sää tiedät,
Mihin pyrit, mistä pidät.
Pariisiin nyt tuskin sovit.
Hanhen selässä pois mielit.
Käytät kieltäsi ruumiilla,
Kiltin pokaajan kohdalla
Ties missä toinen talosi
On. Se jossain kohmelosi
Ja aikaero-oireesi
Välillä muistuu mieleesi.
Tunnetko itsees sittenkään?
Tunnetko itsees sittenkään?
Tunnetko itsees sittenkään?
Sait murskaavat lasersilmät.
Hyökkäävää usein esität.
Nait nelinkontin yleensä.
Synnyit vuonna kasi-neljä.
Ruutukuvaasi tihrustat.
Naamasi rypyt ikuistat
Sinut vie ilmojen halki
Vie herra, vie isoveli
Käyt valokuvia läpi
Sängyssä elämästäsi.
Rauhaan muistot eivät koskaan jätä.
Vaan pukevat käsitystä.
Tunnetko itsees sittenkään?
Tunnetko itsees sittenkään?
Tunnetko itsees sittenkään?
Aasiaa taisit inhota
Ja Amerikan mannerta
Arvostat ja Euroopasta
Puhut halpana huorana.
Huijareita kumartaen
Ja uudet taustat keksien
Salaat muilta häpeääsi,
Et tunne historiaasi.
Olet isänmaan lapsia,
Mahtisukusi tahrija,
Ja vanhan reitin kulkija,
Lumisten teiden karttaja.
Tunnetko itsees sittenkään?
Tunnetko itsees sittenkään?
Tunnetko itsees sittenkään?
Pääset monesti taivaaseen
Pilvet poskessa, edelleen
Vastakohtiis hukkuneiden
Fassbinderin merimiesten
Tyyliin tahtoisit merelle.
Tunnetko itsees sittenkään?
Tunnetko itsees sittenkään?
Tunnetko itsees sittenkään?