Valkeus näkee päivänvalon tuon tähden ansiosta
En nähnyt ennalta mitään tuossa maalauksessa
Se punainen jättiläinen ja sen siniasuinen vaimo,
Jotka valssasivat yhdessä, näyttivät onnellisilta
Lapset eivät enää piirtele keltaisia ympyröitä
Vaan ainoastaan sen villin tähden lennokkaita
Piirteitä, lähtölaskenta on nyt käynnissä, tämä
On vyöhykettä, maailmanlopulla ei ole tunteita
Sammuu aurinko
Yöstä tulee meille ikuinen
Maa vaipuu ainiaaksi uneen
Helvetti irti, myönnä pois
Se käy tavallaan järkeenkin
Se on tavallaan oikeinkin
Kaikki samasta taikaportista sisään
Kaikki samoista tuskista kärsimään
Tämä loppu on yhtä väkevä kuin alkukin
Onneksemme saamme vielä kokea sen
Ei alkuräjähdystä nyt kukaan ole nähnyt
Planeettojen buumi meidät on lyönyt