Söndermarken [Finnish translation]

[Säe 1:]

Kuten taivas näyttäytyy.

Tiistai koulun

kunnallisten käytävien yllä.

Kello neljä lokakuussa

juuri ennen kuin pimenee

ja ruokailusta tuoksuu

puolisydämistä kotiruokaa.

Ja lehdet ovat tarttuneina

maata vasten.

[Säe 2:]

Harmaanvalkoisia pilviä,

hammaslääkärisäätä.

Jokin kaivinkone, joka repäisee

pyöräilytien jalkapallokentän varrelta

ja ruusunmarjapensaita, ruusunmarjapensaita

koko tien leveydeltä.

Näen, kun ummistan silmäni

ja jossain siellä tulin

sellaiseksi kuin olen.

[Säe 3:]

Näen kitaran kaupassa

tunnuksena pinnaamiselle.

Satu kapinasta,

unelma korkeammasta kukkulasta.

Merirosvolaiva,

joka puhaltaa suoraan Los Angelesista

ja tähtiä, jotka välkähtelevät.

Eikä kukaan pirulainen saavuta minua

enää milloinkaan.

[Säe 4:]

Ainoana kunnianhimona

on saada pimuja Bergasta,

nauraa tai itkeä

ja paeta kattojen yllä

pois sääntökirjasta, saappaan töminästä.

Tiiliseinää, la isla bonitaa

ja niitä oransseja

tuoleja, joita niputetaan

toistensa päälle.

[Säe 5:]

Pysäköintitalo rakennettiin.

Pieni askel ihmiselle,

suuri harppaus betonille

ja juurettomalle tunteelle.

Vielä yhtenä esteenä,

matkalla raakaa romantiikkaa kohti.

Ja kitara kaupassa

ja pako

kattojen yllä.

[Säe 6:]

Palikoita asetettiin niityn ylle

pienine ikkunoineen ja ovineen.

Iskulauseita oli joka puolella

kaikilta harmahtavilta firmoilta.

Ja levykauppa keskustassa

kolona kulissin halki

todellisuuteen, uneen,

väreiksi, joita vain

elokuvissa nähdään.

[Säe 7:]

Perustimme yhtyeen, puhalsimme sormukset,

vedimme käsin maan läpi,

täytimme kynnet savella

kaikesta raaputtamastamme pinnasta.

Sillä jossain taajamanurmitähkiöiden

kerrosten alla

rönsyili suuri maailma

ilman hidastetöyssyjä ja K-Plussa-kortteja

ja ruusunmarjoja.

[Säe 8:]

Laitoimme veneet puroon,

näimme niiden kelluvan tunnelissa

ehkä edemmäksi Vätterniä kohti

ja kanaalia Pohjanmereen

aaltojen yli Irlantia kohti.

Ulkona merellä tiehensä tuullen

koskaan palaamatta takaisin.

Enemmän purolle,

mistä se alkoi.

[Säe 9:]

Näen oranssin värin,

nykyaikaisen, mutta hillityn.

Kokonaisuus saa yksinkertaisen

vain taittumaan kasaan, ruuvaamaan.

Mutta kuitenkin aina jotain,

joka tahtoi metsästää ja hämmentää.

Jotain, joka ei ollut Ikeaa.

Jotain, jolla ei ollut ratkaisua

reunalla.

[Säe 10:]

Kuulen tupakoidun äänen

treenikämpältä juna-aseman varrella

huolintatilojen seasta.

Ja pölyttyneet varastot,

mykän, kumean nahan

ja basson, joka värisee kalterissa.

Ja lasin, joka tuoksuu

juuri siltä, mitä asfaltti tekee

syksyisin.

[Säe 11:]

Piilotimme FIB-pornolehden kiven alle,

Villen viinin pensaaseen.

Koko metsikkö oli yksi mikro-Vegas.

Lato vaihtoi riippulukkoja

ja kaiken yläpuolella taivas

rannikolta virranneena

pienen ylijääneen kanssa.

Aaltojen, myrskyjen

ja kuohun jälkeen.

[Säe 12:]

En voi palata takaisin,

rikospaikan on levättävä.

Pakoauto hylättynä,

tuohet puhtaina.

Nyt rakennamme uuden kodin,

Aloitamme, aloitamme alusta.

Risamaa ajaa minua takaa,

mutten ole siellä.