Olen hieno vaan eihän se näy,
kun ei milloinkaan vieraita käy.
Peilit hohtavat kultaustaan.
Kukaan niihin ei vilkaisekaan.
Hemulin pyysin illastamaan,
Kampsun teelle ja juttelemaan.
Hekin soittivat etteivät saapuisikaan
ja anteeksi pyysivät vastaustaan.
Tik, tik, tik, tik, kello kulkee,
aurinkokin silmät sulkee.
Päiviä on vielä monta.
Aika on niin loputonta.
Jälleen tulee pitkä yö,
surullinen kello lyö.
Tik, tik, tik, niin yksinään
on jälleen rouva Vilijonkka
salongissaan yksinään.
Hieno olla on uuvuttavaa.
Mennä kultaiset peilit saa.
Oven suljen ja säppiin sen lyön.
Mekon ostan ja kiiltävän vyön.
Teetä Kampsulle* tarjoa en.
Yksin syön koko illallisen.
Menen sirkukseen tai tivoliin, miten vaan
ja mä kerrankin kunnolla juhlia saan.
Tak, tak, tak, tak, kello kulkee
aurinkokin silmät sulkee.
Päiviä on vielä monta.
Aika on niin loputonta.
Olen jälleen iloinen.
Kellon lyönnit kertoo sen.
Tak, tak, tak, ei yksinään
ole rouva Vilijonkka
enää koskaan yksinään.