Hän syntyi suklaamunasta, hän varttui, kasvoi karkkikaupassa
hän on hymyilevä pullapitkomies täynnä rusinoita, otsassa voisilmä
Hän kuuntelee tätäkin vatsa täynnä, poltellen sikaria
Hän etsii jotain katseellaan; seinä, seinä, seinä, seinä!
Kaiva poika kaiva vaan, routa ei lopu milloinkaan
Kaiva poika kaiva vaan, routa ei lopu milloinkaan
Hän on uloskannettu elämä, hän itkee yksin korpikuusen alla
Hän on unohdettu lapsi, leikkii legoilla lattialla
Etsii palasia jotka isä levitti, jotka äiti imuroi
hän tahtoo ulos huoneestaan, seinä, seinä, seinä, seinä!
Kaiva poika kaiva vaan, routa ei lopu milloinkaan
Kaiva poika kaiva vaan, routa ei lopu milloinkaan
Sairaalan käytävän viiltävät valot on sinun puolestasi vuodatettu
Kostean mullan hiljaisuus sinun edestäsi annettu