Vei retki hetkeen jännimpään.
Ei käynyt pahoin kellekään.
Vaik huimaan syöksyi maata päin
tuo tähti yllättäin.
Sen pyrstö tulta löi
ja laineet melkein söi.
Voi vielä paljon uskaltaa,
voit omat tunteet paljastaa.
Se polku kauas johtakoon,
myös rotkoon, vuoren onkaloon.
Voi vielä paljon uskaltaa,
voi Muumilaaksoon piipahtaa.
Kun aalto kuohuhampaillaan
taas rannan hiekkaa nakertaa.
Nyt myrsky on kuin unta vaan,
taas värit hohtaa ennallaan,
ja laakson metsä huminoi
ja aamulaulu soi.
Ja kaikki äänen toi.
Jo taivas sineen pukeutuu
ja meren silkkiin kuvastuu.
Pian valoon nostaa ruohoon pään,
jää rapu ryömimään.
Ja huuto lokkien
soi riemuinen.
Voi vielä paljon uskaltaa,
voi Muumilaaksoon piipahtaa.
Kun aalto kuohuhampaillaan
taas rannan hiekkaa nakertaa.
Voi vielä paljon uskaltaa,
voi Muumilaaksoon piipahtaa.
Kun aalto kuohuhampaillaan
taas rannan hiekkaa nakertaa.