nainen makaa yksin vuoteellaan
peitto turvanaan
ääriviivat vartalonsa
piirtää kuvan seinään valkeaan
siinä näkee hiekkadyynin
jota karavaani vaeltaa
keidasta se janoaa
vaan keidasta ei löydy päältä maan
sydäntä ei kierrättää voi
siinä liikaa mustaa on
sydäntä ei kierrättää voi
se on miltei loppuunkulunut
vaan sillä on ruusuja sormenpäissä
ja sillä on sieluja seitsemän
sillä on liekit hännännokassa
huulet on suudeltu rikki
mies on yksin huoneessaan
tyhjä lasi kourassaan
puhunut on henki pullon
kertonut niin monta tarinaa
aina samat aina lohdulliset
ovat neuvot viisaamman
lisää niitä janoaa
vaan lisää ei nyt löydy päältä maan
sydäntä ei kierrättää voi
siinä iso reikä on
sydäntä ei kierrättää voi
se puhki on palanut
enkä mä tiedä sitä missä mun kotini on
vaan sillä on ruusuja sormenpäissä
ja sillä on sieluja seitsemän
sillä on liekit hännännokassa
huulet on suudeltu rikki
sillä on ruusuja sormenpäissä
ja sillä on sieluja seitsemän
sillä on liekit hännännokassa
huulet on suudeltu rikki