Riijuu rallatus [Finnish translation]

Kun minä illalla kyllään läksin, olin minä hienoks’ tämmätty.

Simpsettikaalus ja kirjava huivi, ne ol mulla kaalaan pännätty.

Jalassa uuvet lapikaskengät ja keppi käessä mä keikaelin,

Ihan mua naaratti itteennii, kun herroks’ nuin minä teikaelin.

Tapasin tiellä sen kanttorin Kaesan, ja alon minä kohta sitä riijoomaan.

Kaesa se ensin kaenostel, ja rupes ihan mulle niijoomaan.

Minä sille ostin paakarin puojista viijellä pennillä korppuja,

Kaesae sano, että : kyllä on hyvvee, ihan nämä on kun torttuja.

Pyysinpä Kaesoo järven rantaan pikkusen pitämään juttuja.

Mut Kaesa se eppäel: eihän se passoo, kun ei olla ihan tuttuja.

Minä vua arvelin: elä tuossa kehtoo turhista pittee lukua.

Kyllähän tässä nyt tuttaviks tullaan, pijan ehkä ollaan sukua.

Rannalla sitte ku istuttiin, nii otin minä Kaesoo kaalasta.

Kaesa se tuumael: sinähän nyt sieppoot ihan niinkun nuttua naalasta.

Sitte pyys multa sormustakkii, ja kihlahuivia raetasta.

Minä vuan meinasin: mitä niillä tekköö, sehä on jo vanahanaekasta.

Paljon myö siinä huasteltiinnii, eikä meillä ollunna kiirettä.

Kottiin lähtiissä kello jo kävvii kymmenen minuuttia viijettä.

Kaesae sano, että : en minä ennee toesista poejista huolikkaa,

kun minä sille erotessa annon viimesen korpun puolikkaan.