Puiden rankojen katveessa kulkee
helvetin pitkä, kapea tie
suora tie, joka on
keltaisten lehtien peitossa
sen varrella katselen lintuja
jotka vievät osan minua
taivaalle noustessaan
lentäessään sinne, minne en pääse milloinkaan
Olen työn raskaan raataja
olen yksin puhuva
kannan kirkkomaan multaa taskuissani
pimeyttä harteillani
ei pääse vaivainen sieluni
ikuisen kylmän kynsistä
ei pääse vaivainen sieluni
ikuisen jään kourista
[Chorus:]
Yön sylissä, talvikylissä
taivas puhaltaa kylmää, maa menee routaan,
jähmettyy
pimeän pidoissa yö pitkittyy!
Kaukana siintää portti
jylhänä, yksinäisenä
myrskyjen piiskaama
ruosteinen, yön kylmän takoma
portin takana puiden latvat
kylpevät auringossa
jäät ajautuvat rantaan,
joki virtaa vapaana
[Chorus]