Keskellä häävalssin menon haikeaks käy nuorikon mieli. Jäävät rakkaat tanhuat tänne. Pois matka vie.
Jäävät nyt äitee ja kotopiha, puut ja kuistilla kukat, lutit, aitat, kaikki ne tänne jättää mä saan.
Nuoruuden huolettoman pois annan, morsiuskruunua kannan, mennyt luoksein ei palaa koskaan. Pois matka vie.
Jäävät nyt äitee ja kotopiha, puut ja kuistilla kukat, lutit, aitat, kaikki ne tänne jättää mä saan.
Pystynkö itse mä kodin luomaan yhtä lämpimän, hellän, päivänpaisteen pirttihin tuomaan? Pois matka vie.
Jäävät nyt äitee ja kotopiha, puut ja kuistilla kukat, lutit, aitat, kaikki ne tänne jättää mä saan.