Maailma muuttui kun lähdit pois,
maahan tuli ensilumi,
taivas tyhjeni tähdistä,
kuu loisti kylmää valoaan.
Eikä päivä kulu,
se on pitkä kuin talven pimein yö,
kuin päättymättömät taivaan portaat tai ikuisuus helvetin.
Tätä tietä yksin ei kuljeta
ja päivä ei kulu, se ei anna olla.
Rakkaus ja minä kuusi-nolla!
Tätä tietä yksin ei kuljeta
ja päivä ei kulu, se ei anna olla.
Rakkaus ja minä kuusi-nolla!
Linnut istuvat mykkinä
lehdettömissä puissa,
joiden juuret, madon syömät, käärmeiden lailla kiemurtelevat.
Ja isien nauru raikaa
tyhjien pullojen suista.
Onko päivä vaiko yö,
en välitä, en muista!
Tätä tietä yksin ei kuljeta
ja päivä ei kulu, se ei anna olla.
Rakkaus ja minä kuusi-nolla!
Tätä tietä yksin ei kuljeta
ja päivä ei kulu, se ei anna olla.
Rakkaus ja minä kuusi-nolla!
Tätä tietä yksin ei kuljeta
ja päivä ei kulu, se ei anna olla.
Rakkaus ja minä kuusi-nolla!
Tätä tietä yksin ei kuljeta
ja päivä ei kulu, se ei anna olla.
Rakkaus ja minä kuusi-nolla!