joku huomattava?
tai silmiin katsottava?
sää oot, sää oot kuka?
sano jo
onko naamio vai aito?
kenen kaa mää muka puhun?
sää oot, sää oot kuka?
sano jo!
no no no!
sano jo!
no no no!
kuka? sano jo!
oli tapana viilaa toista linssiin
pelisääntöihin moinen luettiin
mopo karkasi kamaliin houreisiin
niin kuin kuoltaisiin itse himojemme liekkiin
jopa usko toiseen lähti lätkiin
rehellisyydelle yhdessä naurettiin
oven takana sydämeni pudotin
sängyssä unohdin sen, kuka olin
valhe taidelaji
mutta osaan minäkin
tunnenhan vaimoni
jollet ystävä tai ees rakastajani
sää oo, sää oo, niin mikä ihme sitten?
siis kuka? sano jo
joku huomattava?
tai silmiin katsottava?
sää oot, sää oot kuka?
sano jo
onko naamio vai aito?
kenen kaa mää muka puhun?
sää oot, sää oot kuka?
sano jo!
no no no [...]
sano jo!
no no no [...]
kuka? sano jo!
tutustuttiin
ja silloin yöksi tultiin hulluksi
ihmettelin morkkiksessa, sainko nukutuksi
kun menin makkariin
mää kasvoni näytin
rakkaani kaa tosin
kypärää käytin
kuumat paikat, selviydyin enää hädin tuskin
kovaan hintaan koin sun piikkisen paratiisin
uusi ihminen olin
luontoani inhosin
kaipaus ja katumus muuttaa tilanteen tuli
valhe taitolaji
mutta osaan minäkin
tunnenhan vaimoni
jollet ystävä tai ees rakastajani
sää oo, sää oo, niin mikä ihme sitten?
siis kuka? sano jo
joku huomattava?
tai silmiin katsottava?
sää oot, sää oot kuka?
sano jo
onko naamio vai aito?
kenen kaa mää muka puhun?
sää oot, sää oot kuka?
sano jo!
no no no!
sano jo!
no no no!
kuka? sano jo!
joku huomattava?
tai silmiin katsottava?
sää oot, sää oot kuka?
sano jo
onko naamio vai aito?
kenen kaa mää muka puhun?
sää oot, sää oot kuka?
sano jo!
no no no
sano
sano
sano jo
no no no
sano
sano
kuka, sano jo