Silloin kun hiuksesi leviää
Niin kuin kesäaurinko
Ja kun tyynysi
Muistuttaa vehnäpeltoa
Silloin kun varjo ja valo
Piirtävät vartaloosi
Vuoria, metsiä
Ja aarresaria
Rakastan sua niin, rakastan sua niin, rakastan sua niin,
Rakastan sua niin, rakastan sua niin, rakastan sua niin!
Silloin kun suusi pehmenee
Silloin kun vartesi kovenee
Silloin kun sun silmiesi taivas
Ei enää äkkiä olekaan puhdas
Silloin kun kämmeniäsi haluttaa
Silloin kun sormesi eivät kehtaa
Silloin kun kieltäydyt häveliäisyyttä
Pienen pienellä äänellä
Rakastan sua niin, rakastan sua niin, rakastan sua niin,
Rakastan sua niin, rakastan sua niin, rakastan sua niin!
Silloin kun et ole mielestäsi enää naaraskissa
Ja muutut naaraskoiraksi
Ja suden kutsuessa
Murrat vihdoin kahleesi
Silloin kun ensi huokauksesi
Päätyy huudoksi
Silloin kun ei sanon minä
Silloin kun kyllä sanot sinä
Rakastan sua niin, rakastan sua niin, rakastan sua niin,
Rakastan sua niin, rakastan sua niin, rakastan sua niin!
Silloin kun kehosi päällä kehoni
Painavana kuin kuollut hevonen
Ei ole tietoinen, ei ole enää tietoinen
Olemassaolostaan
Silloin kun rakastellaan
Niin kuin muut käyvät sotaa
Silloin kun minä juuri olen sotilas,
Joka kuolee ja häviää sen
Rakastan sua niin, rakastan sua niin, rakastan sua niin,
Rakastan sua niin, rakastan sua niin, rakastan sua niin!