Прогулка с месяцем [Progulka s mesyatsem] [Finnish translation]

Kerran minä kävelin syystietä kotiin

Hohtolamppujen katseen alla

Ja kuuset venyi kohti minua iltahämärässä

Tassujen tuuheilla varjoilla

Se pistävä tihkusade, ilkeä kohtalo

Ja jokin vanha kipu

Ja kuu kutsui minua hiljaa:

“Nyt mennään yhdessä kävelemään!”

Ja mieleeni muistui unohtuneita lauluja1

Ja yksinkertainen vanhempien pöytä

Jonka ääressä me istuimme yhdessä juhlissa

Me kaikki, ei kukaan poistunut.

Ja lähestyy se yksinäisyyden ilta

En enää koskaan unhoita

Tuota kaukaista kohtaamista kanssa ensirakkauteni,

Joka on minulle se ainoa ikuisesti.

Me pitkään vaelsimme vanhassa Tverissä2

Siellä mihin lapsuuteni jäi.

Missä panostin kolme polettia jokaisella kierroksella3

Katuen että en lyö ensimmäisenä.

Missä poika ja kummitytär seisoi (jumalan)palveluksen

Ja minä pyysin antamaan minulle anteeksi

Tässä on Valkoinen Kolminaisuuden kirkko tähtiyönä

Ja se talo, missä minut kastettiin.