Minua kummastuttaa
Kun et ole päiväkausiin soittanut tänne
En viitsi pohtia asiaa
Olet jäänyt pois viereltäni herätysaikaan
Jään taas katselemaan
Kun sadepisarat hennot lyövät ikkunaan
Olen puhelevani yön pimetessä
Sillä yöllähän minä sinut luokseni saan
(Kertosäe):
Katseesi ei unohdu
Siihen palaan aina, siihen en väsy
Ikävän iskiessä
Sen siivet kantaa
Sinut tänne
Minun sydämeeni
En enää ole kestänyt elämää kotona
Ja kaikki on tuntunut kurjalta sen jälkeen, kun poistuit kuvasta
Olen astunut hetkeksi ulos
Luulin osaavani perille sinne, missä oletkaan
Tulet kadulla vastaan
Itkua on riittänyt enkä saa puhua kanssasi
Lausuit minulle näin Minun tuli ikävä
Kun rinnallasi seisoin, niin elämä kantoi ja kantoi hyvin
En enää ole tuntenut eläväni
Oma henki tahtoo minulta apua
Kyyneleet eivät ota kuivatakseen
Niiden tulva lievittää ikävää sinua kohtaan
En saa enää suuta hymyyn
Itselle mieluisat asiat tuottavat vain surua
Toivottavasti vielä muistat sen
Kun rinnallasi seisoin, niin elämä kantoi ja kantoi hyvin
Tuntuu niin paljon helpommalta, kun hymyilet puoleeni
Osaat nostaa minut siiville
Mutta nyt olet poissa, manalle tai muualle mennyt