Porthaninkatu, yksiö, yksilö,
älä luota keneenkään
niin sua ei koskaan satu (ei koskaan)
mä teen sen joskus,
mutten tänään,
ehkä huomenna,
muttei tänään (ei tänään)
välillä tärinä,
ja höyryissä nöyryys,
raaputin hissin seinään
ei ikinä enää
opi esimerkin kautta,
se olen minä
äiti huolissaan analysoi käytöstäni,
yritän olla mukava,
analysoin käytöstäni (no niin)
ainoa joka sieltä ponnistaa,
mutta normaaleiden maailmassa,
niin hukassa
etten vain eroaisi muista
vittu tässä iässä
kaipaa hyväksyntää
oonko mä takana vai edellä,
ja kysynks mä keneltä?
refrain:
Porthaninkatu (4x)
Unelmat olikin vaan unelmia, (ei saatana)
aidan toiselle puolelle typeriä kuvitelmia
haluaisi olla rauhas,
vaikken haluais ku tajuais mitä sitä haluais
mä tarviin aina jonkun johon asettaa toivon,
sillä ilman sitä toivoa ei oo, (ei oo)
ja ilman toivoa
ei jaksa kahlata tässä paskassa,
toivo et mä pääsen perille
saa mut jatkamaan
monesti mä oon asettanu toivon
johonkin henkilöön ja todennu että
vittu ei tää toimikkaan
ja joka kerta se viiltää samalla tavalla, se
on vitun raskasta jatkaa taas (taas)
kun alkaa tottua, pettymään,
alkaa kyynistyä
tähän asti mä oon selvinny,
toivo ei oo menny - se on sussa.
refrain
Sairasloma, sairas loma,
elämä on peli,
katson sitä katsomosta, (mä en oo siellä)
liian vähän neuvonantajia,
ja liikaa neuvoo antavia (vielä yks)
itkettääkö sitä liikaa,
vai miksi vitussa se nauraa?
ainoona selvänä
tässä porukassa tuntuu
että mä oon ainoa
joka vetää jotain (ei jumalauta)
yksinäistä ollakseen yksi näistä,
tai yksi niistä, se syyksi riittää (ihan sama)
kuka tätä maailmaa selvin päin jaksaa,
ja miksi jaksais? (miks?)
tykkää unista liikaa,
hereillä vallitsee inhorealismi,
unissa peilistä menestyst tsiigaa,
hereillä nisti.
refrain