Tuas on meirän pitkät pellot,
tuas on meirän vainio
sammaloituu talojen katot,
kivinavetat ja harmaat ladot
Valtateille, rautateille, kun linnut palaa pelloille.
Ei enää elätä isäni pitkät pellot
Ei enää elätä äitini notkuva pöytä.
Niin kauan, kun minä pysyn tältä tieltä poissa
niin kauan mullon ikävä sua.
Ja mä pyydän sua pysymään poissa,
ennen pitkää on taas lokakuu ,
Autioituu pihat ja salot
autioituu rannan talot.
Korkeana kaartuu taivaan kumu.
Totunko koskaan mailman humuun?
Valtateille, rautateille, kun linnut palaa pelloille.