Jos sä oot solmussa, selvitän sut
Muistan sut ulkoo, oon sua lukenut
Jos sä oot solmussa, mä avaan sut
Viimeistään nyt mä oon sen luvannut
Luulin jo itteeni Houdiniks: eka törkee virhearvio
Ja osasyy siihen, miks meiän välis on nyt enemmän solmui ku partios
Luulin, et voin korjaa vauhilla virheet: toka virhearvio
Avata lukkoja kirveel, mut synty vaan vääränlaist vaurioo
Joo, arki on hektist, mul on sulle pelkkii hetkii
Ja luulin sokeesti, et sil pysyy kaks ihmist yhes, mut eihän se mee niin
Mä korvasin sut kiireel, tää aukee pelkäl ihmeel
Mut vannon, oon valmis sen ettii, jos täs nyt viel ehtii
Jos sä oot solmussa, selvitän sut
Muistan sut ulkoo, oon sua lukenut
Jos sä oot solmussa, mä avaan sut
Viimeistään nyt mä oon sen luvannut
Etten koskaan, en koskaan, sotke sua
Taas ollaan täs samas tilantees, ja mun usko horjuu
Miks sua on vaikeempi ottaa vastaan ku torjuu?
Tein meille pysyvää kolhuu, ku en osannu ajoissa pysäyttää
Tiesin, et ollaan solmus, mut oltiin sentään yhessä
Ku jos ei oltais yhtä, ei olis yhtään syytä
Edes pyytää anteeks, mä tiiän, mä oon syypää kaikkeen
Siihen mist sä syytät, mut mikset sä sanonu mitään?
Miks päätettiin sisällä pitää, nyt kumpikaan ei tee niil sanoilla mitään
Jos sä oot solmussa, selvitän sut
Muistan sut ulkoo, oon sua lukenut
Jos sä oot solmussa, mä avaan sut
Viimeistään nyt mä oon sen luvannut
Etten koskaan, en koskaan, sotke sua
Luulin, et solmut aukee, ku vetäsee oikeesta narusta
Lupasin, etten sotke sua, voispa alottaa alusta
Luulin, et solmut aukee, ku vetäsee oikeesta narusta
Lupasin, etten sotke sua, voispa alottaa alusta
Jos sä oot solmussa, selvitän sut
Muistan sut ulkoo, oon sua lukenut
Jos sä oot solmussa, mä avaan sut
Viimeistään nyt mä oon sen luvannut
Etten koskaan, en koskaan, sotke sua