Lapsuudesta muistan mummon peilipiirongin
Laatikoita siinä varmaan sata ainakin
Jokaisessa jotain ihmeellistä, ihanaa
Mekko niin kuin unelmaa ja huntu untuvaa
Lasihelmet jotka valo kimmeltämään sai
Pappa oli antanut ne nuorikolleen kai.
Iloja ja suruja
Monen muiston muruja
Herkkiä ja hauraita
Katseilta piilossa
Menneisyyden kuiskeelta
Valoja ja varjoja
Suloisia haaveita
Salaisuuksia
Joskus hiukan salaa laatikoita tutkittiin
Löytyi huivi kiedottuna silkkipaperiin
Kirjenippu ympärillään nauha punainen
Pieni vauvannuttu, piirroksia lapsien
Musta pitsiharso, värssykirja kanneton
Kaikki aivan kirkkaana mun mielessäni on
Iloja ja suruja....
Meistä aivan jokaisesta
Tänne aina jälki jää
Rakkaittemme sydämissä
Saamme jatkaa elämää
Iloja ja suruja...