Piika se on kuin pihlajanmarja
Ja renki se kettuna häärää
Ensi yönä piikain aittaan
On rengillä mennä määrä
Kettu se kerran pihlajan alla
Katseli marjoja korkealla
Tuumasi vissiin ne karvaita on
Ne siellä olkohon
Piika kun lähtee vastoja taittaan
Illalla koivulehtoon
Siellä hän kohtaa oman kullan
Hämärässä suvi-ehtoon
Renki se pyrkivi piikojen aittaan
Piika on lähteny vastoja taittaan
Siksi hän pettyy ja tuumii vaan
En toiste tulekaan