Hän saapui sodan aikaan
aalloista osuen maahan
hän rantautui ja kaikki näkivät
hänen ihmisyytensä
Nainen katsoi noihin silmiin uneksiviin
niin eloisiin, läpitunkeviin
ja hetkessä häneen rakastui
Hän tunsi saavansa siivet
miehen tarttuessa vihdoin käsiin
hän tunsi vatsassaan
siipien havinaa
Tuona yönä hän kylpi ilossa
lämpimissä kyynelissä
joiden antoi pudota mereen
lisäten suolaa suolaan
Hän
miehelle sanoi
sinä olet minun rakkaani
koko elämäni on sinua varten
mutta mies hänelle vastasi
minulla on taskussa pikkuinen kivi
jolla rakennan rauhan sinne missä sitä ei ole
niin
vien sen sinne mihin se minua vie
tämä toivo sisälläni
joka ei minua koskaan hylkää
minä kannan
koko painon tuon
pikkuisen kiven
joka ehkä joskus asettuu
Mies lähti perään kohtalon
joka jokaista tuulta suurempi on
hän lähti kantaen taakkaansa
luopuen naisesta
Sinä yönä nousi taivaaseen asti
kaikki se henki jonka nainen sai ulos
perukoilta sisimmän
huutaakseen hänen nimensä
Hän
miehelle sanoi
sinä olet minun rakkaani
koko elämäni on sinua varten
mutta mies hänelle vastasi
minulla on taskussa pikkuinen kivi
jolla rakennan rauhan sinne missä sitä ei ole
niin
vien sen sinne mihin se minua vie
tämä toivo sisälläni
joka ei minua koskaan hylkää
minä kannan
koko painon tuon
pikkuisen kiven
joka ehkä joskus asettuu
Pikkuinen kivi
asettuu