Puumiekka heilui silloin päällä Timon hiuksien
pianoon iski Arvid kuten Markku arkkuun
sai Jami saaviin kolikoita sekä kankkushien
naulas Hiski silmät Tiinan pillifarkkuun
Se kämmenellään helli kulunutta cabasaa
lensi säleet Tapsan haarukasta mappiin
Ei liikahtanut Matti, soitti Mikko bassoaan
norppa ulvoi illoin kuppilassa tappiin
Kertosäe:
Nousi aurinko aikaisin Perunatorin
ei jaksanut laskea milloinkaan
muistan katseen tytön ja korin
josta tarjosi viimeistä ruuusuaan
Ei ostanut kukaan vaan kantoi
rahat tiskille ja janoonsa sai
pienen helpotuksen, sen se antoi
oli Perunatorilla lauantai
Puhallan hiileen hattuhyllyn Vanhan rouvan
tuulen viileen tieltä tunnen sivuikkunasta
jatsipelin huuto taukoo Puosun kouraan
vain hetki Helsinkiin on yöllä Nivalasta
Vanhuudenturvasäätiölle Lapinlahden Lintujen
katukeikkarahat piti säästää
piano hissistä ja jono Vanhan rinteeseen
voisi alkuun säätiömme jälleen päästää
Kertosäe.
Nyt ruusu on keskellä pöytää
tyttö Kolmella sepällä kai
hänet voisimme yhdessä löytää
olis Perunatorilla lauantai