Jos jonain päivänä palaisit luokseni kertoen
Että oli virhe antaa minun mennä kauas luotasi
Jos jonain päivänä puhuisit minusta sanoen
Että ikävöit minua kovin etkä pysty nukkumaan
Silloin sanoisin sinulle, että tällä kertaa se on ikuista
Ei olisi väliä, vaikka sanasi olisivatkin loukanneet minua
Mutta tällä kertaa se on ikuista
Koska ylpeys rajoittaa rakkautta
Se tyydyttää vain hetken ja sitten nälkä palaa
Jos jonain päivänä tuntisit, että olisi jotain
Mitä et osaa selittää, mikä ei anna sinun mennä, älä kysy minulta
Kiellät totuuden nyt, kun itkusi ei auta
Voit yrittää antaa mennä, unohtaa, mutta se ei riitä
Mutta anna minun uskoa, että se on ikuista
Ei olisi väliä, vaikka sanasi olisivatkin loukanneet minua
Tänä iltana en anna periksi millekään
Koska jos häviän rakkaudessa, menetän sinut
Joka valaiset maailmani hetkisen ja sitten valo sammuu
Ja tiedän, että on tyhmää nähdä sinut muuna kuin mitä olet
Siitä mitä olen antanut sinulle en ole koskaan saanut takaisin
En edes pienintä osaa, minkä vuoksi kannattaisi voida huonosti
Samalla kun hukut virheisiisi
Ja yritän ymmärtää vastustamattoman tarpeen etsiä rakkautta
Pellossa, joka ei ole hedelmällinen edes kuolemalle
Ja kuolemisen sijaan olen opetellut hengittämään
Ikuisesti
Sanasi ovat loukanneet minua
Mutta tällä kertaa en sano mitään
Koska ylpeys rajoittaa rakkautta
Se tyydyttää vain hetkisen ja sitten nälkä palaa