Sinä unohdut minulta, rakkaani
Minä halusin kertoa sinulle sen
Olen luultavasti kierrellyt
Muistojen kovissa tuskissa
Ja minun vaimea kärsimykseni
Ei voi enää luvata minulle
Elämää ikkunan edessä katsellen, elämää ikkunan edessä katsellen,
Kun pyörremyrskyt pyyhkivät yli, kun pyörremyrskyt pyyhkivät yli
Pyörremyrskyt...
Olen unohtanut sinun äänesi
Sinun samettiset suudelmasi
Sekä sen, miltä kuulosti askeleesi
Että sen liian voimakkaan tuoksusi
Minä en koe enää rakkautta
Sitä sinulta almuja anellutta
Se kaikki on vaipunut tainnuksiin, se kaikki on vaipunut tainnuksiin
Pyörremyrskyjen pyyhkiessä yli, pyörremyrskyjen pyyhkiessä yli
Ne näkyivät jo kaukaa
Yksitellen yhtenäisenä
Rintamana, käsistäsi luisuneina
Maa ja ilma päittäin vaihtuneina
Toinen sai lentämään
Kaiken hajalleen, kun jo
Seuraava tuli tekemään
Vauriot viimeisen päälle
Vaan toivuin kolauksesta
Rakkaani, pyörremyrskyt
Sekä maa ja ilma ovat
Taas hyvässä jamassa
Kuin joku kuningas näkee öisin
Unta kruununsa menetyksestä
Pelkäsit liian kovasti rakkautta
Jottet saattaisi sitä alati alttiiksi
Pyörremyrskyjen pyyhkiessä yli, pyörremyrskyjen pyyhkiessä yli
Pyörremyrksyjen