Joinakin tunteina vaan
Varjot pois hälvenevät
Tuskasta tulee kiinteätä
Joinakin tunteina vaan
Kun olemuksesta voittamaton1
Tulee, ja lepra niiaa2
Mutta jos oisin voinut nähdä, että joskus
Tulen siksi, ketä kummittelet
Että kaipaisin nyt henkäystäsi
Epätietoisuuden voittamiseksi
Yksinäisyyteni kahlitsemiseksi
Joinakin tunteina vaan
Merkinnät irti lähtevät
Kyyneleet pyyhkiytyvät
Joinakin tunteina vaan
Kun kuu on kalpea niin
Henki vetäytyy luostariin3
Mutta minä vaellan kuin valo
Jonka tuuli on sammuttanut
Öilläni ei ole enää silmäluomia
Jotta tyynnyttäisivät yhtä kerrallaan
Pelkojani siitä, että oisin enää yhtä vaan
Minä en ehdi elämään
Kun tasapainoni livistää
Minä en ehdi elämään
Rakasta mua käy sisääni
Sano mulle ne sanat, jotka päihdyttää
Sano mulle, että yöllä on naamio yllään
Näet olen kuin meri
Joka vetäytyy siksi, ettei pystynytkään
Jalanjälkiäsi löytämään
Joinakin tunteina vaan
Ajatukseni ovat niin heikkoja
Jotain suonetonta marmoria
Joinakin tunteina vaan
Ei enää tähän maailmaan
Kuulu varjonsa varjona
Kerro mitä avainta tarvitsen
Sinun tähtesi kohtaamiseen
Kaipaisin nyt sinun kättäsi
Jotta puristaisin lujaa yhtä kerrallaan
Pelkojani siitä, että oisin enää yhtä vaan
1. s'invicible sepitetty verbi2. lepra on feminiini, mutta kumartaakin kävisi3. se monacale luultavasti myös sepitetty verbi