Korttipeliä semmoista ratkaisematonta
Se muistutti sekä oli suht sinun tapaista,
Erää, josta ei ikinä tullutkaan valmista,
Jossa jaot tehtiin siinä just onnistumatta.
Pelkäsin, että henki menis
Minä olin anelemassa
Kun kärsii kerran oli tarvis
Minä olin supisemassa
Jämii rukouksista, lauluu yksitoikkosta
Väki kuuli enkä ollut mä minkään arvoista
Enää sinun silmissäsi, lähdin sun puolesta,
Rinnaltasi karkasin ikään kuin rintamalta.
Mua tuskin enää houkutti
Samalla mallilla jatkella
Vain poltettuu maata vilis
Silmissäni joka puolella
Pelkäsin, että henki menis
Minä olin vajoamassa
Halusin enää tuskin messiis
Minä olin kaihoamassa
Sä naureskelit vaan vailla ...
... armoo minkäänlaista
Sille, mistä minä olin nähnyt märkää unta
Minkä tähden aina täytyy käydä polvillensa
Ja välejään selvitellä menneisyyden kanssa.
Pelkäsin, että henki menis
Minä olin rakentamassa
Jännii taloja kuvitelmis1
Noita linnoja tuhoamassa
Korttipeliä semmoista ...
... ratkaisematonta,
Erää, josta ei ikinä tullutkaan valmista,
Se muistutti sekä oli suht sinun tapaista.
Pelkäsin, että henki menis
Totisesti pelkäsin, että henki menis.
1. korttitalosta käytettään ranskaksi sanaa "château", toisaalta myös pilvilinnoista