Havahduin, tajusin tilanteen ei laval muit, mut tuhansia ees.
Aika pysähtyy ja sit ohi kiitää.
Soitto seisahtuu, saa kumartaa ja kiittää.
Astun jalustalt alas kunnes jalat on maas.
Enkä taas suustani sanaakaa saa.
Mä muistan näkötornin ja kuinka pitkälle näin.
Nyt kääntyy kaukoputki sisälle päin.
Mä kadotin ajantajun, unohdin kasvaa tuhlasin tuntei ja niistä nauttimatta en taho huomena huomata etten ollu läsnä.
Hetki on nyt, hetki on tässä.
Ja sydän sekunnin talteen saa.
Ei tuu hetkee tän oikeampaa, jonka sun kanssas jaan.
Parasta aikaa.
Vei vuosia tajuu ajan katoavaisuus, se on mun arvokkain omaisuus.
Ja sen haluun jakaa sun kaa.
Niinku mont hetkee jo takautuvaa.
Yhes kohattu huippuja haasteit, paikkoja vaikeit ne kaikki on aarteit.
Menneeseen en palata voi, nyt hymy leveenä tuun lavalta pois.
Kohta kaikki on toisin, tän sekunnin talteen tahtoisin.
En aijo huomena huomata etten ollu läsnä, hetki on nyt, hetki on tässä.
Ja sydän sekunnin talteen saa.
Ei tuu hetkee tän oikeampaa, jonka sun kanssas jaan.
Parasta aikaa.