Kun peittää maan yö verhollaan
Jokin seuraa kulkijaa
Tuima katse vainoaa tuota kulkijaa
Se polttaa se jäätää se ottaa
Saaliin vangitsee
Voimaa mystistä kaataa ei voi
Tuonelan sävelet mielissä soi
Vaanien katse käy saalistamaan
Muinaista kirousta toteuttamaan
Kun taas sarastaa ja yö katoaa
Aurinko käy nousemaan
Yö vie mukanaan katseen uhmakkaan
Pääsee kulkija jatkamaan kulkuaan rauhassa taas
Voimaa mystistä kaataa ei voi...
Voimaa mystistä kaataa ei voi...
Kun varjot uudelleen tummuvat
Yö jälleen käy saapumaan
Ja paha silmä katseellaan
Tarkkailee liikkeitä maan
Voimaa mystistä kaataa ei voi...
Voimaa mystistä kaataa ei voi...