[1. säkeistö]
He hänen luokseen eräänä talvi-iltana tulivat
Kahleisiin, hänet laitettiin
He sanoivat et' tehty oli ryöstö
Paikalta ryöstön hänen pistoolinsa löydetty oli
[2. säkeistö]
Hänet kamarille marssitettiin
Hän koittoa odotti
Kun häntä laivalaiturille vietiin
hän tiesi, hänelle vääryyttä tehtiin
"Sinua röystöstä syytetään", vouti lausui
Hän tiesi, ilman alibia
huominen olisi päivä vapauden menetetyn
[1. kertosäe]
Yli kukkuloiden ja edemmäs
Kymmenen pitkää vuotta hän päiviä laskea sais
Vuorien ja merien takana
häntä vangin elämä oottais
[3. säkeistö]
Hän tiesi, se hänelle kalliisti maksaisi
mutta kertoa uskaltanut hän ei
olinpaikkaansa iltana kohtalokkaana
Se salaisuutena pysyköön
Kiukun kyyneleitä hän niellä sai,
sydämensä takoi lailla rummun
Sillä luonna parhaan ystävän vaimon
hän vapautensa illan viimeisen viettänyt oli
[2. kertosäe]
Yli kukkuloiden ja edemmäs
Hän vannoo jonain päivänä palaavansa
Pois luota vuorten ja merten,
taas hänen syleilyssään nainen ois
Yli kukkuloiden ja edemmäs
[Jälki-kertosäe]
Yli kukkuloiden ja, yli kukkuloiden ja
Yli kukkuloiden ja edemmäs
[4. säkeistö]
Joka yö hän vankityrmässään
katsoo ulos läpi kaltereiden
lukee kirjeet naisen lähettämät
Jonain päivänä hän taas vapauden tuntee
[3. kertosäe]
Yli kukkuloiden ja edemmäs
Nainen rukoilee, että mies jonain päivänä palaisi
Yhtä varmasti kuin joki mereen virtaa
taas hänen syleilyssään nainen ois
Yli kukkuloiden ja edemmäs
Hän vannoo palavansa jonain päivänä
Pois luota vuorten ja merten,
taas hänen syleilyssään nainen ois
Yli kukkuloiden ja edemmäs
Nainen rukoilee, että mies jonain päivänä palaisi
Yhtä varmasti kuin joki mereen virtaa
taas hänen syleilyssään nainen ois
[Outro]
Yli kukkuloiden
Yli kukkuloiden ja edemmäs
Yli kukkuloiden
Yli kukkuloiden ja edemmäs