Tänä kylmänä ja tuimana iltana,
jolloin lumimyrsky kuljeskelee katua pitkin,
peittäisitkö olkapääni, kultaseni
Orenburgilaisella untuvaisella huivilla.
Olen viettänyt pitkiä öitä kutoen sitä,
ja se on sinulle, rakas äitini.
Sinun vuoksesi olen valmis antamaan, kultaseni,
en ainoastaan huivia, vaan myös sydämeni.
Helpottaakseni sinua tämäniltaisessa surussasi,
ajan myräkän pois ikkunastasi,
ei väliä, kuinka paljon sympatiaa sinulle annan,
velkani sinulle on aina maksamatta.
Lumimyrsky vahvistuu vieläkin,
mutta me pidämme sen poissa ovemme luota.
Ja sinua, äitini, lämmittää
Orenburgilainen huivi.