Mun aura hohkaa indigon värisenä
Hauras on ihminen, pihlaja värisevä
Sä voit nauraa tai sit sä voit herätä
Tääl yksinäni mä vaan istun luokan perällä
Miten voin ikin tietää miten toinen kokee?
Harmaan sävyjä on värit värisokeen
Voit potee, et voi
Kaikki ollaan vaa saaria
Tai sit voi kattoo sillee et näkee sateenkaaria
Mua voi olla täältä vaikeeta tavoittaa
Oon jo liian kaukana, alusta pian alottaa
Vikan kerran mietin et mihin me jäätiin
Mut vielki sudet ulvoo ja lampaat määkii
Jos tää biisi ei oo tärkee, ei siin oo mitään järkee
Liikeen tuntee vast ku tulee stop, sit ku näätä menee pop
Vei maailma mua optiseen harhaan
Itkin niin monta vuotta turhaan
Kun tänään katsot mua, näät miten säteilen
Vaikka tää ois päivä viimeinen, päivä viimeinen
Auki ammotan leikkauspöydällä alasti
Vaa kielikuvat on mun kikkelin suojana
Lievästi sanottuna vaatimaton palatsi
Tää keho mun, mielellä roskaa ruokana
Mut älä tuomitse untuvista ankkaa
Valon lapsilla on tunnetusti rankkaa
Särkyvä on vahva ja herkkä on kestävä
Sillon ku sä tiedät on sul on täällä tehtävä
Ja mä tunnen et se on nyt suoritettu
Kiharatki tunteet on suoristettu
Äiti kantaa lapsen sylissään himaan
Eikä kukaan meistä tuu koskaan ylittää rimaa
Ja jos tää biisi ei oo tärkee, ei siin oo mitään järkee
Ensin oli sisäjalka, sitten tuli flop ja lopulta näätä meni pop
Vei maailma mua optiseen harhaan
Itkin niin monta vuotta turhaan
Kun tänään katsot mua, näät miten säteilen
Vaikka tää ois päivä viimeinen, päivä viimeinen
Aina kun mä päädyin optiseen harhaan
Mä valitsin mun negatiivikuvista parhaan
Käänsin sen ylösalas, silloin värit näin
Hymyilin kokoajan, sä katoit vaa väärinpäin
Ja nykyään mun auraan mahtuu kaikki maailman värit
Ja mä hymyilen, vaikka ne ois mun läksärit
Vei maailma mua optiseen harhaan
Itkin niin monta vuotta turhaan
En tiedä milloin valomerkki välähtää
Mutten aio jäädä silti pelkäämään
Vei maailma mua optiseen harhaan
Itkin niin monta vuotta turhaan
Kun tänään katsot mua, näät kuinka säteilen
Vaikka tää ois päivä viimeinen, päivä viimeinen