Niin kämmenemme suljettuihin oviin särkyvät
Poskemme asemiin asettuessamme jäätyvät
Sormemme ruusujen väristä nahkansa riipivät
Niin koipesi jonkun toisen lämmössä levittyvät
Meidän silmämme mustelmien alle kätkeytyvät
Ihmisäänemme vastarannan kiiskiin kääriytyvät
Tikkua, kaiken pahan alkua itse etsinyt lienen
Mutta leposijastasi tulee minulle se viimeinen
Me toinen, toinen, toinen toistaan kierretään
Minä toisen, toisen, toisen posken käännän
Ei tässä mitään taikaa ole, ei tässä mitään runollista ole, vaan
Ei tässä mitään väkivaltaakaan, muutama rikkirevitty sivu vain
Tähtipölyä vasemmassa taskussa lymyävää
Pari maalausta, no, luonnosta sua esittävää
Ennen kuin lyttäät suttuisen linjani aion sytyttää
Saa ruumiitten pätsi minua lepyttää ja lämmittää
Kurkotetaan dyynien laelta käsin kuuhun
Pyrstötähdet loistavat kuluvat loppuun, uuvun
Pimeyden voittaessa hälvenevät kehomme, saavut
Sinä maailman melun keskellä tukahduttamaan minut
Me toinen, toinen, toinen toistaan kierretään
Minä toisen, toisen, toisen posken käännän
Ei tässä mitään taikaa ole, ei tässä mitään runollista ole, vaan
Ei tässä mitään väkivaltaakaan, muutama rikkirevitty sivu vain
Ei tässä mitään taikaa ole, ei tässä mitään runollista ole, vaan
Ei tässä mitään väkivaltaakaan, muutama rikkirevitty sivu vain
Me toinen, toinen, toinen toistaan kierretään
Minä toisen, toisen, toisen posken käännän
Ei tässä mitään taikaa ole, ei tässä mitään runollista ole, vaan
Ei tässä mitään väkivaltaakaan, muutama rikkirevitty sivu vain